Kennelpiirin tiedotteet

Kennelliitto palkitsee 18 sankarikoiraa ihmishenkien pelastamisesta

Julkaistu 20.11.2017

Kennelliitto myöntää vuonna 2017 Sankarikoiran arvon 18 koiralle. Lisäksi 21 koiraa saa kunniamaininnan tekemästään urotyöstä. Sankarikoiran arvon voi saada koira, joka on vaikuttanut merkittävästi siihen, että yksi tai useampi ihmishenki on pelastunut. Kennelliitto palkitsee Sankarikoirat Koiramessut-tapahtumassa sunnuntaina 10. joulukuuta Messukeskuksessa Helsingissä. Sankarikoirat palkitsevat Helsingin apulaispormestari Pia Pakarinen ja Kennelliiton valtuuston puheenjohtaja Eeva Anttinen.

Sankarikoiran arvon saavat tänä vuonna saksanpaimenkoira Riesa, novascotiannoutaja Sissi, monirotuinen Tico, karjalankarhukoira Aaba, leonberginkoira Manta, labradorinnoutaja Otto, belgianpaimenkoira Kössi, novascotiannoutaja Säde, jämtlanninpystykorva Kuuno, tiibetinspanieli Nuppu, welsh corgi cardigan Myly, Papillon Juuso, barbet (barbetin ja pont-audemerinspanielin roturisteytys) Valka, yorkshirenterrieri Yaya, newfoundlandinkoira Swabby, norfolkinterrieri Weikko, kooikerhondje Masi ja cairnterrieri Tyyne.

Kunniamaininnalla palkitaan rottweiler Roope, rottweiler Romu, havannankoira Wili, siperianhusky Rhaegal, valkoinenpaimenkoira Roope, leonberginkoira Fanto, saksanpystykorva mittelspitz Piki, saksanpaimenkoira Siiri, brasilianterrieri Amigo, suursnautseri Cara, dalmatiankoira Pipsa, valkoinenpaimenkoira Tara, englanninkääppiöterrieri Batman, prahanrottakoira Risto, rottweiler Inka, kääpiövillakoira Touho, jakutianlaika (ei Suomessa tunnustettu omaksi rodukseen) Luca, rottweiler Elli, suomenlapinkoira Aida, espanjanvesikoira Juju ja parsonrussellinterrieri Ada.

- Te ootte sankarikoiria melkein jokainen… Näin voisi sanoa melkein kaikista koirista, jotka tuovat perheenjäseninä iloa ja toveruutta niin nuorille kuin vanhoille ihmisillekin. Sankarikoiranimityksellä Kennelliitto haluaa nostaa esiin muutamia esimerkillisiä koiria, jotka ovat kunnostautuneet merkittävällä tavalla ihmisen suojelemiseksi ja auttamiseksi, toteaa Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Harri Lehkonen.

Kennelliiton hallitus otti käyttöön Sankarikoira-arvonimen ensimmäisen kerran vuonna 1997. Sankarikoira® on Kennelliiton rekisteröimä tavaramerkki. Eniten Sankarikoiran arvoja on tänä vuonna myönnetty koirille, jotka löysivät apua tarvitsevan ihmisen. Koirat myös pelastivat ihmishenkiä varoittamalla sairaskohtauksista ja hengenvaarallisista tilanteista kuten tulipalosta tai häkämyrkytyksestä. Ne myös itsensä uhraten puolustivat ihmisiä mm. käärmeeltä ja hirveltä sekä auttoivat pelastamaan ihmisiä hukkumiselta.

Koirat pelastivat hengenvaarallisista tilanteista

Novascotiannoutaja Säde pelasti omistajansa hukkumiselta. Huhtikuussa 2016 Säde ja sen omistaja olivat lenkillä. Säde näki kauempana sorsia ja lähti niiden perään. Maa oli mutainen ja omistaja liukastui. Säde pääsi irti ja lähti juoksemaan jäälle sorsien perään. Jää ei näyttänyt niin heikolta, kuin mitä se todellisuudessa oli. Omistaja kutsui Sädettä takaisin, mutta tuloksetta. Jää petti Säteen alta ja se tippui jäihin. Omistaja juoksi jäälle koiransa perään ja onnistui nostamaan Säteen jäistä, mutta välittömästi sen jälkeen jää petti hänen altaan. Hän oli lantiota myöden vedessä ja yritti rämpiä hyytävästä vedestä pois, mutta ei uskonut pääsevänsä omin neuvoin jäistä ylös. Säde tarttui takin hihaan ja alkoi vetää omistajaansa vedestä samalla peruuttaen. Hitaasti, mutta varmasti se onnistui vetämään omistajansa pois vedestä ja he ryömivät yhdessä takaisin rannalle. Omistajansa juuri pelastanut Säde ei irrottanut hihasta, ennen kuin he olivat rannalla.

Barbetnarttu Valka osoitti viimeisenä tekonaan uskollisuutensa ja rohkeutensa. Valka kulki heinäkuussa omistajansa kanssa metsälenkillä, kun he melkein törmäsivät vajaan kymmenen metrin päässä olleeseen hirveen. Tuulisella ilmalla kumpikaan osapuoli ei huomannut toista ajoissa. Toisin kuin yleensä, hirvi lähti tulemaan heitä kohti uhkaavasti, pää alhaalla. Omistaja yritti perääntyä hirven tieltä, mutta astuessaan taaksepäin hän kaatui. Samassa Valka lähti hirveä kohti repäisten talutushihnan omistajansa kädestä. Valka pysäytti hirven asettumalla sen eteen hurjasti haukkuen, mutta hirvi potkaisi Valkaa kohtalokkaasti. Hirvi kuitenkin pelästyi niin paljon, että lähti toiseen suuntaan. Valitettavasti mitään ei ollut enää tehtävissä Valkan auttamiseksi, mutta toiminnallaan se pelasti omistajansa hengen.

Yorkshirenterrieri Yaya kuoli puolustaessaan perhettään käärmeeltä. Yayan omistaja oli taputtelemassa hiekkakakkuja oman sekä naapurin lapsen kanssa, kun hän havahtui yllättäen sihinään. Hän alkoi tutkia viereistä lelulaatikkoa ja löysi käärmeen. Samalla jo mummon ikään ehtinyt Yaya hyökkäsi, ottaen käärmeen osumat itseensä. Yaya kuljetettiin välittömästi päivystävälle eläinklinikalle, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Yaya pelasti rohkeudellaan omistajansa ja perheen pienen lapsen, jotka molemmat olivat iskuetäisyydellä.

Koirat pelastivat tulipalolta ja häkämyrkytykseltä

Karjalankarhukoira Aaba pelasti omistajansa tulipalolta. Aaba lomaili omistajineen syksyllä 2016 Posiolla. Omistajat yöpyivät isossa talviasuttavassa kodassa, ja Aaba oli pihalla juoksunarussa kiinni. Aamuyöllä se alkoi ulista ja haukkua hätääntyneenä herättäen isäntänsä. Isäntä ihmetteli epänormaalia ulvomista ja meni katsomaan, mikä hätä koiralla oli. Ulkona hän huomasi, että kodan huippu oli tulessa. Hän meni heti herättämään emännän ja he lähtivät saman tien ulos palavasta rakennuksesta. Palokunnan saapuessa paikalle, ei kota ollut enää pelastettavissa, mutta ihmishenget säilyivät Aaban ansiosta.

Leonberginkoira Manta huomasi tulipalon. Helmikuussa 2017 Mantan omistajat heräsivät yöllä koiran omituiseen käytökseen. 3-vuotias Manta tuli makuuhuoneen ovelle ja alkoi voimakkaasti raapia huoneen edessä olevaa koiraporttia samalla haukkuen ja vinkuen isoon ääneen. Koira ei lopettanut vaan vaati isäntäväkeä nousemaan. Takkahuoneessa oli syttynyt tulipalo. Mantan neuvokkuus pelasti isäntäväen tuhoisammalta onnettomuudelta.

Newfoundlandinkoira Swabby pelasti isäntäväkensä häkämyrkytykseltä. Swabbyn isäntäväki veneilee paljon kahden koiransa kanssa. Kuumana kesäpäivänä he lähtivät veneelleen Marylandissa, Yhdysvalloissa. Ajelun jälkeen koirat olivat emäntänsä kanssa alahytissä nauttien hytin viileästä ilmastoinnista ja ottivat torkut. Isäntä alkoi katsoa televisiota. Hän oli nukahtamaisillaan, kun nuorempi koira, tuolloin vasta 11kk vanha Swabby tuli ylös ja päästi itkunomaisen valituksen. Tämän jälkeen Swabby lyhistyi isäntänsä jalkoihin. Hän riensi huutamaan vaimoaan apuun alahytistä havaitakseen tämän makaavan lattialla. Mies raahasi vaimonsa ja koiransa ulos. Toinen koira pääsi vielä omin jaloin ulos, kun sitä kutsuttiin. Veneeseen oli päässyt vuotamaan hiilimonoksidia. Vaikka isäntä oli yläkannella, jossa hiilimonoksidia oli vähiten, oli se silti alkanut jo vaikuttamaan häneenkin. Swabbyn ansiosta isäntä pystyi kutsumaan ajoissa ambulanssin. Pariskunnalla todettiin häkämyrkytys. Myös koirat pääsivät ajoissa hoitoon ja ne selvisivät tapahtuneesta.

Cairnterrieri Tyyne huomasi tulipalon. Tyynen emäntä sairastaa uniapneaa, ja kun hän lakkaa hengittämästä, Tyyne koskettaa hänen kasvojaan tassulla ja herättää hänet. Tammikuussa 2017 Tyyne herätti perheen isännän kiivaasti kättä raapimalla. Isäntä nousi ylös ja kuvitteli, että Tyyne haluaa mennä ulos tarpeilleen, mutta huomasi sitten, että eteisessä oli tulipalo. Liekit löivät ikkunan yläreunaan ja lattialla paloi lehtikasa, matto ja seinä. He saivat tulipalon viime tingassa sammutettua vedellä ja heittämällä lapiolla palavia tavaroita ulos ovesta lumihankeen. Tyynen ansiosta pariskunta selvisi ja koti säästyi pahemmilta vaurioilta. Mikäli aikaa olisi ehtinyt kulua enemmän, koti olisi mahdollisesti palanut kokonaan eikä pariskunta olisi päässyt ulos talosta muuten, kuin rikkomalla ikkunan ja hyppäämällä siitä ulos. Tulipalo oli saanut alkunsa, kun ikkunalla oli lasikipossa kynttilä palamassa. Lasikippo oli haljennut ja kynttilä oli pudonnut lattialle.

Koirat reagoivat hengenvaarallisiin oireisiin

Belgianpaimenkoira Kössi hankki omistajalleen apua. Kössin omistaja sai epilepsiakohtauksen ollessaan koiransa kanssa lenkillä helmikuussa. He olivat syrjäisessä paikassa, eivätkä ihmiset nähneet tilannetta. Kössi päätti kuitenkin toimia ja hälytti haukkumalla paikalle ohikulkeneen miehen. Koiranomistaja arvioi, että pahimmassa tapauksessa hän olisi saattanut tukehtua tai kuolla kohtaukseen ilman Kössiä.

Tiibetinspanieli Nuppu reagoi sairaskohtaukseen. Nupun omistajan puoliso sairastaa 1. tyypin diabetesta ja eräänä kesäyönä hän heräsi erittäin matalan verensokerin tuntemuksiin. Hän nousi sängystä ja lähti keittiöön syömään verensokerin nostamiseksi. Verensokeri oli kuitenkin jo niin alhaalla, että hän menetti tajuntansa olohuoneen sohvalle. Nuppu huomasi tilanteen ja lähti herättämään omistajaansa. Omistaja heräsi Nupun haukkkumiseen ja löysi puolisonsa olohuoneen sohvalta tiedottomana. Omistaja soitti välittömästi ambulanssin. Ensiavun antamisen jälkeen ambulanssihenkilökunta totesi Nupun hyvin todennäköisesti pelastaneen hänen henkensä.

Papillon Juuso havaitsi omistajansa alhaisen verensokerin. Juuson omistaja on sairastanut kohta 24 vuotta vaikeahoitoista 1. tyypin diabetesta. Marraskuisena yönä vuonna 2012 Juuso herätti omistajansa haukkumalla ja tökkimällä häntä. Se ei lopettanut millään ennen kuin omistaja heräsi. Verensokeriarvon mittaus osoitti, että arvot olivat todella alhaiset. Hän ei olisi millään pysynyt hereillä, mutta Juuson sinnikkään toiminnan ansiosta omistaja virkosi juomaan pillimehun ja sai verensokerit nousemaan.

Kooikerhondje Masi auttoi omistajaansa sairaskohtauksen sattuessa.  Masin omistaja sai aivoinfarktin eräänä yönä. Hän oli yksin kotona miehensä ollessa työmatkalla. Keskellä yötä omistaja tipahti makuuhuoneen lattialle kykenemättä liikkumaan. Hänen kanssaan huoneessa oli vain perheen toinen koira Masi. Oli yö ja hän tunsi itsensä hyvin väsyneeksi, ajatus ei kulkenut kirkkaasti, eikä hän tiedostanut tilanteen vakavuutta. Hän tunsi vastustamatonta halua jäädä nukkumaan makuuhuoneen lattialle ja kokeilla liikkumista uudelleen aamulla. Hän ehti hädin tuskin sulkea silmänsä, kun Masi pomppasi pediltään ja ryntäsi omistajansa luokse. Masi raapi, vinkui ja tökki häntä kuonolla. Koiran reaktiosta omistaja sai voimia pysytellä hereillä ja kieriä puhelimen luo. Hän sai kiinni laturin johdosta oikealla kädellään, joka ei ollut täysin halvaantunut ja veti puhelimen lattialle soittaakseen apua. Masin vaistot ja sinnikkyys pelastivat hänet.

Koirat löysivät eksyneitä tai apua tarvitsevia

Saksanpaimenkoira Riesa löysi eksyneen. Riesa on koulutettu pelastuskoira. Riesa sai omistajineen hälytyksen etsintään eräänä yönä vuonna 2016. He olivat ensimmäinen koirakko etsittävällä alueella ja heille määrättiin melko suuri metsäalue etsittäväksi. Noin tunnin etsinnän jälkeen Riesa sai ilmavainun etsittävästä, joka löytyi tajuttomana ja pahasti kylmettyneenä kalliolta makaamasta.

Novascotiannoutaja Sissi löysi miehen ojasta. Marraskuisena iltana 2016 Sissi oli tavanomaisella iltalenkillä. Oli pakkas-ilta ja satoi lunta. Ulkoiluttaja ihmetteli, miksi Sissi alkoi vinkua ja kiskoa ojaan päin. Kun hän meni katsomaa, hän huomasi ojaan tuupertuneen miehen. Mies oli jo osittain lumen peittämä. Sissin ansiosta paikalle voitiin hälyttää apua. Paikka, josta mies löytyi, on pimeä, syrjäinen ja hiljainen varsinkin iltaisin ja mies olisi saattanut kylmettyä ja menehtyä ojaan, ellei Sissi olisi havainnut häntä ajoissa.

Monirotuinen Tico löysi kaatuneen miehen. Kolmen koiran omistaja oli koirinensa iltalenkillä helmikuisena iltana Helsingissä. He kävelivät hiekkatietä pitkin kotia kohti, kun Tico alkoi haukkua ja katsella eteenpäin pusikkoon. Kun he pääsivät lähemmäksi, omistaja huomasi, että ryteikössä puun takana lumessa makasi mies. Heidät huomattuaan mies pyysi apua. Ylös pääseminen oli hankalaa ja mies horjahti lyöden päänsä. Ticon ansiosta paikalle saatiin hälytettyä apua. Pakkasta oli -16 astetta ja miehellä oli päällään vain kevyet vaatteet. Kukaan ei kulkenut sinä aikana ohitse, kun Ticon omistaja auttoi miestä. Ilman Ticoa tilanteessa olisi todennäköisesti käynyt paljon huonommin.

Labradorinnoutaja Otto löysi pikkupojan vedestä. 3-vuotiaan pojan isä oli poikansa ja Oton kanssa naapurissa käymässä. Otto ja poika olivat pihalla ja isä katseli ikkunasta, että poika pysyy näköpiirissä. Yhtäkkiä hän ei nähnyt lasta, jolloin hän astui pihalle huutamaan poikaansa ja Ottoa. Poika ei vastannut mitään. Isä hätääntyi ja kutsui Ottoa. Otto lähti läheisen joen jäältä juoksemaan häntä kohti, juoksi sitten takaisin jäälle ja näytti paikan, jonne poika oli pudonnut. Oton kanssa oli leikin varjolla harjoiteltu pojan ”etsimistä”, josta sitä oli palkittu. Nyt se osasi tosipaikan tullen tehdä juuri niin kuin oli opetettu. Poika oli pudonnut sulaan ja vetänyt henkeensä vettä. Välittömästi pojan havaittuaan isä meni pelastamaan poikaa ja sai elvytettyä pojan. Isä arvioi, että poika kerkesi olla elottomana yhteensä noin viisi minuuttia, joista kolme minuuttia vedessä. Ilman Oton toimintaa olisi pojan kohtalo ollut varmasti toinen.

Jämtlanninpystykorva Kuuno oli hoidossa toukokuussa omistajansa vanhemmilla ja perheen äiti oli lähtenyt Kuunon kanssa iltalenkille. Tavallisesti Kuuno on rauhallinen, mutta tällä kertaa koira oli täynnä virtaa. Äiti koukkasi syrjäiselle pikkutielle. Kaksikko ohitti keskelle pikkutietä jätetyn auton, mutta ketään ei näkynyt paikalla. Kuuno jatkoi matkaa määrätietoisesti eteenpäin. He huomasivat, että penkan reunassa makasi ihminen. Kuuno haukkui niin kovaa, että perheen isä kuuli haukun kotiin asti ja lähti paikalle katsomaan mistä oli kyse. Ilman Kuunoa miestä ei todennäköisesti oltaisi löydetty syrjäisestä metsästä.

Welsh corgi cardigan Myly löysi kaatuneen naisen. Myly oli omistajansa äidillä hoidossa. Päivälenkillä Mylyn katse kiinnittyi kohti korkeakasvuista pientä peltoa. Koira pysähtyi ja alkoi vetämään pellon suuntaan haukkuen. Pellolta kuului hiljainen ääni pyytäen apua. Nainen oli kaatunut, eikä päässyt enää omin avuin ylös. Hän kuuli koiran haukunnan, jonka ansiosta tiesi, että ihmisiä täytyy olla lähellä. Oman arvionsa mukaan hän oli maannut pellolla ainakin tunnin ilman puhelinta. Mylyn ulkoiluttaja ryntäsi hakemaan naapurustosta apua, ja Mylyn ansiosta nainen sai apua.

Norfolkinterrieri Weikko löysi naisen ojasta. Weikko herätti poikkeuksellisesti aikaisin aamulla ja vaati päästä lenkille. Isäntä lähti viemään Weikkoa ulos ja kiersi sen kanssa kentän reunaa, jonka vierellä kulkee syvä tulvaoja. Weikko kulki määrätietoisesti kohti tulvaojan keskivaihetta ja sinne päästyään alkoi haukkua kohti pohjaa. Ojan pohjalla näkyi vaatemytty ja hetken päästä erottui myös naisen kasvot. Vartalo oli mudan peitossa. Hän sai sanottua heikolla äänellä, että oli pudonnut. Weikko ja isäntänsä juoksivat läheiseen taloon hakemaan puhelinta soittaakseen hätäkeskukseen ja palasivat paikalle. Samalla he pysäyttivät muutaman ohikulkijan avuksi. Ambulanssin saavuttua nainen saatiin nostettua syvän ojan pohjalta ja vietyä sairaalaan.

Lisätietoja
Suomen Kennelliitto
viestinta@kennelliitto.fi
(09) 8873 0292

Kennelpiirin ajankohtaiset tiedotteet