Kennelpiirin tiedotteet
Karjalankarhukoira täyttää ensivuonna 90 vuotta
Karjalankarhukoira on yksi kotimaisista koiraroduista
- Mustat kaikenriistan pystykorvat herättivät kiinnostusta 1900-luvun alussa –karjalankarhukoiran matka yhdeksi Suomen omista roduista | Koiramuseo
- Suomen Pystykorvajärjestö
- Karjalankarhukoira / SKL
Karjalankarhukoiran rotumääritelmän laadinta aloitettiin tohtori Antti Tantun johdolla vuonna 1943 ja se hyväksyttiin Kennelliiton edustajiston kokouksessa 14.12.1945. Karjalankarhukoira rekisteröitiin roduksi 12.5.1946. Mustat kaikenriistan pystykorvat herättivät kiinnostusta jo 1900-luvun alussa – jolloin karjalankarhukoiran matka alkoi yhdeksi Suomen omista roduista.
Roduksi kokoamisen keskeytti kuitenkin talvisota – sodan keskeltä saatiin kuitenkin talteen merkittävää koira-ainesta. Karjalankarhukoirarotu on kehitetty pitkälti niistä koirista, jotka jatkosodan aikana otettiin talteen Suomen valloittamasta Itä-Karjalasta. Töpöhäntä on yksi rodun alkuperäinen erityispiirre.
Karjalankarhukoira on hyvin rohkea ja peräänantamaton koira. Se on sitkeä, sisukas, valpas, urhea ja omalla tavallaan myös hyvin älykäs ja oppivainen koira. Se tarvitsee perusteellisen tapakasvatuksen, sosiaalistamisen ja peruskoulutuksen, jotta yhteistyö sujuu mutkitta omistajan ja muiden eläinten kanssa. Karjalankarhukoira on metsästyskoira, eikä sitä tule hankkia seurakoiraksi.
Perhekoirana karjalankarhukoira on uskollinen ja rakastava. Se on valmis suojelemaan perhettään. Se on leikkisä ja tulee toimeen myös lasten kanssa. Tästä syystä sitä ei tule jättää yksin tarhaan tai pihalle narun päähän. Toisaalta karjalankarhukoira ei sovellu pelkäksi sohvakoiraksi sisätiloihin – se on ulkoilma- ja metsästyskoira
Kotimaiset rodut ovat tärkeä osa suomalaista kulttuuriperintöä. Suomessa on viisi kotimaista koirarotua: karjalankarhukoira, lapinporokoira, suomenajokoira, suomenlapinkoira sekä suomenpystykorva.
